Haliotis asinina - Abalone

Haliotis asinina on trooppinen merikotilo, joka kuuluu merikorvien eli abalonen muodostamaan Haliotidae-heimoon. Lajin pitkänomainen ja hieman kaareva kuori muistuttaa muodoltaan korvaa. Kuoren sivussa näkyy merikorville tunnusomainen rivi avoimia hengitysaukkoja, ja kuoren sisäpinta on voimakkaan helmiäishohtoinen.

Merikorva liikkuu vahvan lihasjalkansa avulla ja kiinnittyy erittäin tiukasti kiveen tai lasiin. Eläin viettää päivän usein kivien alla tai suojaisissa raoissa ja lähtee laiduntamaan tavallisesti akvaariovalojen sammuttua.

Laji sopii parhaiten kypsään merivesi- tai riutta-akvaarioon, jossa kiville muodostuu jatkuvasti luonnollista leväkasvustoa. Akvaarion tulee olla vakaa, hapekas ja riittävän suuri täysikasvuiselle eläimelle.

Tehokas levänlaiduntaja

Haliotis asinina laiduntaa kivien ja muiden kovien pintojen leväkasvustoa. Levälaidunnus auttaa pitämään riuttakivien pinnat avoimina ja täydentää akvaarion muuta puhtaanapitohenkilöstöä.

Merikorva voi syödä esimerkiksi:

• Pehmeää viherleväkasvustoa
• Kivien pinnalle muodostuvaa leväkalvoa
• Akvaarion lasien leväpeitettä
• Nuorta rihmamaista leväkasvustoa
• Luonnollista levä- ja mikro-organismikasvustoa
• Täydentävänä ravintona kuivattua merilevää
• Spirulinapohjaisia ruokia

Merikorvaa ei tule hankkia pelkästään tilapäisen leväongelman ratkaisemiseksi, jos akvaariossa ei ole sen jälkeen riittävästi jatkuvaa ravintoa. Luonnollisen levän vähentyessä ruokavaliota täydennetään merellisellä leväravinnolla.

Pääasiassa yöaktiivinen

Merikorva on aktiivisimmillaan hämärässä ja yöllä. Päivällä eläin voi pysyä pitkään piilossa kivirakenteen alla tai varjoisassa kolossa. Yöaktiivisuus on lajille normaalia eikä päiväaikainen näkymättömyys automaattisesti tarkoita eläimen kadonneen.

Eläintä voidaan tarkkailla:

• Pian valojen sammuttua
• Aamulla ennen akvaariovalojen syttymistä
• Punaisen taskulampun avulla
• Kivien alapinnoilla
• Varjoisissa luolissa ja raoissa
• Akvaarion laseilla yön aikana

Akvaarion kivirakennetta ei tule purkaa toistuvasti eläimen etsimiseksi.

Voimakas lihasjalka

Haliotis asinina kiinnittyy lihasjalkansa avulla erittäin tiukasti kiveen ja lasiin. Eläintä ei saa vetää, repiä tai kammeta väkisin irti, sillä jalka ja muut pehmytkudokset voivat vaurioitua vakavasti.

Jos eläin täytyy siirtää:

1. Odota, että merikorva lähtee itse liikkeelle.
2. Ohjaa eläin mahdollisuuksien mukaan irrotettavalle pienelle kivelle.
3. Liu’uta veden alla varovasti ohut, tylppä muovikortti jalan etureunan alle.
4. Älä käytä metallista kaavinta tai terävää työkalua.
5. Älä purista kuorta.
6. Älä vedä eläintä kuoresta.

Turvallisin tapa on siirtää merikorva yhdessä sen kiven kanssa.

Riuttaturvallinen, mutta kookas laiduntaja

Haliotis asinina ei normaalisti syö eläviä koralleja, ja lajia pidetään riuttaturvallisena. Suurikokoisena ja voimakkaana eläimenä se voi kuitenkin liikuttaa irrallisia korallifragmentteja, pieniä kiviä tai kevyesti asetettuja koristeita kulkiessaan niiden yli.

Akvaarion sisustus valmistellaan merikorvalle turvalliseksi:

• Korallifragmentit kiinnitetään tukevasti.
• Irralliset kivet vakautetaan.
• Kapeat sortumisvaaralliset rakenteet vältetään.
• Eläimelle jätetään riittävästi avoimia laidunnuspintoja.
• Pumppujen imuaukot suojataan.
• Ylivuodon kulkureitit tarkistetaan.
• Kalkkeutuneet tai terävät laitteiden reunat puhdistetaan.

Merikorva voi laiduntaessaan kulkea myös korallien päältä. Terveet ja tukevasti kiinnitetyt korallit kestävät yleensä lyhyen kosketuksen, mutta pienet ja irtonaiset fragmentit voivat kaatua.

Luonnollista levää sisältävä kypsä akvaario

Merikorvaa ei suositella vastaperustettuun, täysin puhtaaseen tai biologisesti kypsymättömään akvaarioon. Eläin tarvitsee vakaan järjestelmän ja laajoja pintoja, joilta se voi laiduntaa luonnollista kasvustoa.

Sopivassa akvaariossa on:

• Kypsää riuttakiveä
• Luonnollista leväkalvoa
• Hyvä vedenkierto
• Korkea happipitoisuus
• Vakaa suolapitoisuus
• Riittävä kalsium- ja alkaliniteettitaso
• Suojaisia päivälepäämispaikkoja
• Tilaa kookkaaksi kasvavalle eläimelle

Suositeltava vähimmäistilavuus on noin 110–120 litraa, mutta kookkaalle täysikasvuiselle yksilölle suurempi akvaario tarjoaa enemmän laidunnuspintaa ja vakaammat olosuhteet.

Täydentävä ruokinta

Jos akvaarion luonnollinen leväkasvusto ei riitä, merikorvalle tarjotaan lisäravintoa. Ruoka asetetaan illalla eläimen tavallisen kulkureitin läheisyyteen.

Sopivaa täydentävää ravintoa ovat esimerkiksi:

• Kuivattu nori-merilevä
• Merivesiakvaarioon tarkoitettu leväarkki
• Spirulinapohjaiset pohjatabletit
• Merellisille kasvinsyöjille tarkoitetut uppoavat rakeet
• Selkärangattomille tarkoitetut leväpohjaiset ruoat

Ruoka voidaan kiinnittää painolliseen ruokintapidikkeeseen tai pieneen kiveen. Syömättä jäänyt ravinto poistetaan seuraavana aamuna, jotta se ei lisää nitraatti- ja fosfaattikuormitusta.

Vakaa mineraalitasapaino

Merikorvan kuori muodostuu pääasiassa kalsiumyhdisteistä. Vakaa kalsium-, alkaliniteetti- ja magnesiumpitoisuus tukee kuoren normaalia kasvua ja ehkäisee kuoren pinnan haurastumista.

Akvaarion ylläpidossa seurataan ainakin:

• Suolapitoisuutta
• Lämpötilaa
• pH-arvoa
• Alkaliniteettia
• Kalsiumia
• Magnesiumia
• Nitraattia
• Fosfaattia

Nopeat muutokset ovat herkälle meriveden selkärangattomalle haitallisempia kuin pienet poikkeamat ihannearvoista.

Herkkä kuparille

Merikorva ei siedä kuparipohjaisia lääkkeitä. Eläintä ei saa lisätä akvaarioon, jossa käytetään tai on äskettäin käytetty kuparia ilman, että järjestelmän soveltuvuus selkärangattomille on varmistettu.

Vältä myös:

• Selkärangattomille sopimattomia lääkkeitä
• Nopea suolapitoisuuden muuttamista
• Suuria lämpötilavaihteluita
• Käsittelemätöntä vesijohtovettä
• Voimakkaita raskasmetallipitoisuuksia
• Akvaarion kemiallista käsittelyä ilman yhteensopivuuden tarkistamista

Sairastuneet kalat hoidetaan tarvittaessa erillisessä karanteeni- tai hoitoaltaassa.

Huolellinen kotiutus

Merikorva kotiutetaan hitaasti, koska se reagoi herkästi suolapitoisuuden ja lämpötilan nopeisiin muutoksiin.

Suositeltava kotiutus:

1. Sammuta tai himmennä akvaarion valot.
2. Tasaa suljetun kuljetuspakkauksen lämpötila.
3. Siirrä eläin kuljetusvesineen puhtaaseen astiaan.
4. Lisää akvaariovettä hitaasti tippamenetelmällä.
5. Seuraa kotiutuksen aikana veden lämpötilaa.
6. Vältä tarpeettoman pitkää kotiutusta pienessä, jäähtyvässä astiassa.
7. Siirrä eläin veden alla akvaarioon.
8. Aseta merikorva tukevalle, levää sisältävälle kivelle.
9. Älä kaada tarpeettomasti kuljetusvettä akvaarioon.
10. Tarkista, että eläin kiinnittyy alustaan.

Eläintä ei aseteta irtonaiselle hiekalle selälleen. Jos merikorva kaatuu, se autetaan varovasti jalka alustaa vasten.

Tärkeimmät ominaisuudet

• Trooppinen merikorva eli abalone
• Tieteellinen nimi Haliotis asinina
• Heimo Haliotidae
• Pääasiassa kasvinsyöjä ja levänlaiduntaja
• Auttaa puhdistamaan riuttakiviä ja akvaarion laseja
• Pääasiassa yöaktiivinen
• Rauhallinen laji
• Riuttaturvallinen
• Ei tavallisesti syö koralleja
• Vahva lihasjalka ja erittäin pitävä ote
• Pitkänomainen, korvamaista muotoa muistuttava kuori
• Helmiäishohtoinen kuoren sisäpinta
• Voi kasvaa noin 12 cm:n mittaiseksi
• Tarvitsee kypsän, levää sisältävän akvaarion
• Täydentävä leväruokinta voi olla tarpeen
• Herkkä kuparipohjaisille lääkkeille
• Vaatii vakaat merivesiarvot
• Korallifragmentit ja kivirakenteet kiinnitetään tukevasti

Hoitotiedot

• Tieteellinen nimi: Haliotis asinina
• Yleisnimi: abalone, tropical abalone, donkey’s ear abalone
• Eläinryhmä: merikotilot
• Aikuiskoko: tavallisesti enintään noin 9–12 cm
• Ravinto: leväkasvusto ja täydentävä merileväravinto
• Aktiivisuus: pääasiassa yöaktiivinen
• Luonne: rauhallinen
• Riuttaturvallisuus: kyllä
• Hoitotaso: keskitaso
• Suositeltava vähimmäistilavuus: noin 110–120 litraa
• Alkuperä: Indo–Tyynenmeren trooppiset merialueet

Suuntaa-antavat vesiolosuhteet

• Lämpötila: noin 22–26 °C
• Ominaispaino: noin 1,023–1,025
• pH: noin 8,1–8,4
• Karbonaattikovuus: noin 8–12 dKH
• Ammoniakki: 0 mg/l
• Nitriitti: 0 mg/l
• Nitraatti: mahdollisimman vakaa ja riutta-akvaarioon sopiva

Yhteensopivuus

Merikorva sopii tavallisesti yhteen:

• Rauhallisten riuttakalojen kanssa
• Korallien kanssa
• Muiden rauhallisten leväkotiloiden kanssa
• Merisiilien kanssa, jos ravintoa riittää
• Sukarapujen ja muiden rauhallisten selkärangattomien kanssa

Vältä yhdistämistä:

• Kotiloita syöviin pallokaloihin
• Kotiloita saalistaviin huulikaloihin
• Voimakkaisiin petorapuihin
• Suuriin erakkorapuihin, jotka voivat kiinnostua kuoresta
• Tähtipallokaloihin ja muihin kuorellisia selkärangattomia syöviin lajeihin
• Järjestelmiin, joissa leväravinnosta on voimakas kilpailu

Lisääminen akvaarioon

1. Varmista, että akvaario on täysin kypsä.
2. Tarkista leväravinnon ja laidunnuspintojen riittävyys.
3. Tarkista kalojen ja rapujen yhteensopivuus.
4. Mittaa suolapitoisuus ja lämpötila.
5. Kotiuta eläin hitaasti.
6. Älä altista eläintä tarpeettomasti ilmalle.
7. Älä irrota eläintä väkisin kuljetusastian pinnasta.
8. Siirrä se veden alla yhdessä alustan tai pienen astian kanssa.
9. Aseta eläin tukevalle, levää sisältävälle kivelle.
10. Vähennä tarvittaessa voimakasta virtausta lyhyeksi ajaksi.
11. Tarkista, että merikorva tarttuu alustaan.
12. Tarjoa täydentävää merilevää, jos luonnollista levää on vähän.
13. Tarkkaile eläintä ensimmäisinä öinä.
14. Suojaa pumppujen avoimet imuaukot.