Neobernaya spadicea - Chestnut Cowrie

Neobernaya spadicea on kookas ja poikkeuksellisen kaunis posliinikotilo, joka tunnetaan englanniksi nimellä Chestnut Cowrie. Lajin kiiltävä, munanmuotoinen kuori on väritykseltään vaalea, mutta sen selkäpuolta hallitsee suuri kastanjan- tai taatelinruskea laikku tummanruskeine reunuksineen.

Elävän eläimen ulkonäkö poikkeaa tyhjästä kuoresta. Aktiivinen kotilo voi levittää kuoren ympärille oranssinruskean, tummapilkullisen vaippansa. Vaippa suojaa kuoren pintaa ja erittää siihen uutta kiiltävää pintakerrosta. Häiriintyessään eläin vetää vaipan nopeasti kuoren sisään.

Chestnut Cowrie on rauhallisesti liikkuva mutta ravinnoltaan opportunistinen kotilo. Luonnossa se elää kivikkoisilla rannikkoalueilla ja kallioiden suojissa, missä se etsii ravintoa erityisesti hämärässä ja yöllä.

Lauhkean itäisen Tyynenmeren laji

Neobernaya spadicea on kotoisin Pohjois-Amerikan itäisen Tyynenmeren rannikolta. Sen levinneisyys ulottuu Kalifornian keskiosista Baja Californian rannikolle. Lajia tavataan kallioisilla vuorovesi- ja vedenalaisilla alueilla, rakkolevämetsissä, kivien alla sekä suojaisissa kallionraoissa.

Alkuperän vuoksi Chestnut Cowrie ei ole tyypillinen lämpimän trooppisen riutta-akvaarion kotilo. Pitkäaikainen ylläpito jatkuvasti hyvin lämpimässä vedessä voi lyhentää elinikää ja lisätä aineenvaihdunnallista kuormitusta.

Laji sopii parhaiten:

• Viileään merivesiakvaarioon
• Lauhkean veden meriakvaarioon
• Kalifornian rannikkoa jäljittelevään biotooppiin
• Rakkolevä- ja kivikkoympäristöön
• Lajille suunniteltuun selkärangatonakvaarioon
• Hyvin jäähdytettyyn erikoisakvaarioon

Myyntiyksilön alkuperä ja ylläpitolämpötila kannattaa aina tarkistaa ennen tilaamista.

Kiiltävä kastanjanruskea kuori

Aikuisen Chestnut Cowrien kuori on voimakkaasti kiiltävä ja yleensä noin 4–6,5 cm pitkä. Kuoren selkäpuolella näkyy suuri epäsäännöllinen kastanjanruskea alue, jota reunustaa tummempi ruskea vyöhyke. Sivut ja alapinta ovat valkoiset tai hieman sinertävänvaaleat.

Kuoren alapinnalla on posliinikotiloille ominainen pitkä ja kapea aukko, jonka reunoilla on pieniä hammasmaisia kohoumia. Tämä rakenne suojaa pehmeää vartaloa ja vaikeuttaa petojen pääsyä kuoren sisälle.

Kuoren kuviointi vaihtelee yksilöittäin. Toimitettava eläin voi poiketa tuotekuvasta muun muassa:

• Kastanjanruskean alueen muodossa
• Tumman reunuksen leveydessä
• Vaaleiden alueiden sävyssä
• Kuoren koossa
• Vaipan täplityksessä
• Kuoren pinnan pienissä luonnollisissa jäljissä

Vaippa voi peittää koko kuoren

Aktiivisen eläimen vaippa levittäytyy kuoren molemmilta sivuilta ja voi peittää lähes koko kiiltävän pinnan. Vaippa on tavallisesti oranssin- tai punaruskea ja siinä voi olla mustia tai tummia täpliä sekä pieniä nystyjä.

Vaipan tehtäviä ovat:

• Kuoren pinnan ylläpitäminen
• Uuden kiiltävän pintakerroksen erittäminen
• Kuoren puhdistaminen
• Aistiminen
• Eläimen suojaaminen
• Pintojen tutkiminen ravintoa etsittäessä

Vaipan vetäytyminen kosketuksesta tai äkillisestä valosta on normaali puolustusreaktio. Jatkuvasti vetäytynyt vaippa ja pitkäaikainen liikkumattomuus voivat kuitenkin viitata stressiin tai sopimattomiin olosuhteisiin.

Pääasiassa hämärä- ja yöaktiivinen

Chestnut Cowrie viettää päivän usein kivien alla, kallionraoissa tai muissa varjoisissa suojapaikoissa. Eläin aktivoituu tavallisesti valaistuksen himmetessä ja lähtee etsimään ravintoa kivirakenteilta.

Kotiloa voidaan tarkkailla:

• Akvaariovalojen sammuttua
• Aamulla ennen valojen syttymistä
• Himmennetyssä valaistuksessa
• Punaisen tarkkailuvalon avulla
• Kivien alapinnoilta
• Luolista ja varjoisista raoista

Päiväaikainen piiloutuminen on normaalia. Kivirakennetta ei tule purkaa eläimen löytämiseksi, ellei järjestelmässä epäillä kuollutta eläintä tai muuta akuuttia ongelmaa.

Ei ole pelkkä levänsyöjä

Chestnut Cowrien ravinto ymmärretään usein väärin. Nuori yksilö saattaa laiduntaa biofilmiä ja leväkasvustoa, mutta laji ei ole yksinomaan kasvinsyöjä.

Luonnolliseen ravintoon voi kuulua:

• Sienieläimiä
• Vaippaeläimiä
• Merivuokkoja
• Kotiloiden ja muiden selkärangattomien munia
• Pieniä paikallaan eläviä selkärangattomia
• Kuollutta eläinperäistä ainesta
• Detritusta
• Biofilmiä
• Levää ja muuta kasviainesta

Lajin ruokavalio voi muuttua yksilön kasvaessa. Suurempi yksilö voi alkaa käyttää eläinperäistä ravintoa enemmän kuin nuori kotilo.

Riuttaturvallisuus vain varauksin

Neobernaya spadicea ei ole varmasti riuttaturvallinen valinta. Kotilo voi jättää useimmat korallit rauhaan, mutta se voi myös syödä tai vahingoittaa sienieläimiä, vaippaeläimiä, merivuokkoja, pehmytkorallien kudosta ja muiden selkärangattomien munia.

Lajia ei suositella arvokkaaseen trooppiseen riutta-akvaarioon, jossa pidetään esimerkiksi:

• Koristeellisia sienieläimiä
• Vaippaeläimiä
• Pieniä merivuokkoja
• Herkkiä pehmytkoralleja
• Kotiloiden tai muiden selkärangattomien lisääntymisryhmiä
• Muita eläimiä, jotka voivat päätyä sen ravinnoksi

Soveltuvampi ympäristö on lauhkean veden kala- tai selkärangatonakvaario, jossa eläimen luonnollinen ravintokäyttäytyminen on hyväksyttävissä.

Monipuolinen täydentävä ruokinta

Akvaariossa kotilolle tarjotaan monipuolista ravintoa erityisesti silloin, kun luonnollista biofilmiä, sienieläimiä tai muuta sopivaa kasvustoa on vähän.

Täydentäväksi ravinnoksi voidaan kokeilla:

• Hienonnettua simpukkaa
• Katkaravunlihaa
• Mysis-katkarapuja
• Merellistä raakaa kalaa pieninä paloina
• Sienieläimiä ja vaippaeläimiä sisältäviä valmisruokia
• Pohjalle vajoavia lihapitoisia rakeita
• Levää ja eläinperäisiä aineksia yhdistäviä pohjatabletteja
• Kuivattua merilevää
• Luonnollista biofilmiä sisältävää kiveä

Ruoka asetetaan illalla kotilon tavalliselle kulkureitille. Syömättä jäänyt ruoka poistetaan seuraavana aamuna veden kuormittumisen ehkäisemiseksi.

Ruokavalion riittävyyttä arvioidaan eläimen aktiivisuuden, vartalon täyteläisyyden ja kuoren kasvun perusteella. Pelkkä akvaarion lasien leväkalvo ei välttämättä riitä pitkäaikaiseen ylläpitoon.

Tarvitsee suojaisia kivirakenteita

Akvaarion sisustuksessa tulee olla eläimen koon mukaisia varjoisia rakoja ja luolia. Kotilon pitää päästä kokonaan suojaan voimakkaalta valaistukselta.

Sopiva kivirakenne tarjoaa:

• Varjoisia päivälepopaikkoja
• Leveitä kulkureittejä
• Vakaasti asetettuja kiviä
• Biofilmin peittämiä laidunnuspintoja
• Kohtalaisen vedenvirtauksen
• Mahdollisuuden liikkua ilman juuttumisriskiä

Irralliset korallifragmentit ja pienet kivet kiinnitetään tukevasti. Kookas posliinikotilo voi kaataa kevyitä esineitä liikkuessaan kivirakenteessa.

Voimakas lihasjalka

Chestnut Cowrie tarttuu lasiin ja kiviin voimakkaan lihasjalan avulla. Eläintä ei saa repiä kuoresta irti, koska jalka ja sisäelimet voivat vaurioitua.

Jos eläin on pakko siirtää:

1. Odota mahdollisuuksien mukaan, että kotilo lähtee itse liikkeelle.
2. Siirrä eläin yhdessä sen alla olevan kiven kanssa.
3. Käytä tarvittaessa veden alla ohutta, tylppää muovikorttia.
4. Työnnä korttia varovasti jalan etureunan alle.
5. Älä käytä metalliterää tai terävää työkalua.
6. Älä vedä tai kierrä kuorta.
7. Älä altista eläintä tarpeettomasti ilmalle.

Kuorta ei pidä puristaa voimakkaasti, vaikka se vaikuttaa kovalta ja tukevalta.

Herkkä kuparille ja nopeille muutoksille

Kuten muutkin merikotilot, Chestnut Cowrie on herkkä kuparille ja monille muille lääkkeille. Kuparipohjaisia kalalääkkeitä ei käytetä akvaariossa, jossa on kotiloita tai muita selkärangattomia.

Vältä:

• Kuparipohjaisia lääkkeitä
• Selkärangattomille sopimattomia loislääkkeitä
• Nopeita suolapitoisuuden muutoksia
• Äkillisiä lämpötilavaihteluita
• Ammoniakkia ja nitriittiä
• Korkeita nitraattipitoisuuksia
• Käsittelemätöntä vesijohtovettä
• Raskasmetalleja sisältäviä aineita

Kalojen lääkehoito toteutetaan tarvittaessa erillisessä hoitoaltaassa.

Hyppysuoja ja pumppujen suojaaminen

Posliinikotilo voi liikkua akvaarion laseilla vedenpinnan tuntumaan. Avoimen akvaarion yläreunaan kannattaa asentaa eläimen karkaamisen estävä suoja.

Tarkista myös:

• Ylivuotokammat
• Virtauspumppujen imuaukot
• Paluupumpun imu
• Suodatinputkien päät
• Akvaarion kansien ja johtojen aukot
• Tekniikka-altaaseen johtavat reitit

Imuaukkoihin asennettavat suojukset eivät saa tukkeutua tai heikentää vedenkiertoa vaarallisesti.

Tärkeimmät ominaisuudet

• Näyttävä kastanjanvärinen posliinikotilo
• Tieteellinen nimi Neobernaya spadicea
• Aikaisempi nimi Cypraea spadicea
• Englanninkielinen nimi Chestnut Cowrie
• Kotoisin itäiseltä Tyyneltämereltä
• Lauhkean ja viileähkön veden merikotilo
• Kiiltävä valkoinen ja kastanjanruskea kuori
• Oranssinruskea, tummapilkullinen vaippa
• Vaippa voi peittää koko kuoren
• Pääasiassa hämärä- ja yöaktiivinen
• Piiloutuu päiväksi kivien alle
• Kaikkiruokainen peto ja raadonsyöjä
• Syö myös biofilmiä ja leväkasvustoa
• Voi syödä sienieläimiä ja vaippaeläimiä
• Voi syödä merivuokkoja ja selkärangattomien munia
• Riuttaturvallisuus vain varauksin
• Aikuiskoko noin 4–6,5 cm
• Tarvitsee biologisesti kypsän akvaarion
• Tarvitsee suojaisia kivirakenteita
• Herkkä kuparipohjaisille lääkkeille
• Suositellaan kokeneelle merivesiharrastajalle

Hoitotiedot

• Tieteellinen nimi: Neobernaya spadicea
• Synonyymi: Cypraea spadicea
• Heimo: Cypraeidae
• Eläinryhmä: merikotilot
• Yleisnimi: Chestnut Cowrie
• Aikuiskoko: noin 4–6,5 cm
• Ravinto: kaikkiruokainen, peto ja raadonsyöjä
• Aktiivisuus: hämärä- ja yöaktiivinen
• Luonne: rauhallinen
• Riuttaturvallisuus: varauksin
• Hoitotaso: keskivaativa tai vaativa
• Alkuperä: Kalifornian ja Baja Californian rannikko
• Luonnollinen ympäristö: kivikkorannat, kallionraot ja rakkoleväalueet
• Luonnollinen syvyys: vuorovesialueelta noin 45–50 metriin

Suuntaa-antavat vesiolosuhteet

• Lämpötila: noin 16–22 °C
• Ominaispaino: noin 1,023–1,026
• pH: noin 8,0–8,4
• Karbonaattikovuus: noin 7–11 dKH
• Kalsium: noin 400–450 mg/l
• Magnesium: noin 1 250–1 400 mg/l
• Ammoniakki: 0 mg/l
• Nitriitti: 0 mg/l
• Nitraatti: mahdollisimman vakaa ja matala
• Vedenkierto: kohtalainen
• Happipitoisuus: korkea

Myyntiyksilön ylläpitolämpötila tarkistetaan ennen kotiutusta. Kylmässä kasvatettua eläintä ei siirretä suoraan lämpimään trooppiseen akvaarioon.

Suositeltava akvaario

• Suositeltava vähimmäistilavuus: noin 150 litraa
• Biologisesti kypsä merivesiakvaario
• Viileä tai lauhkea veden lämpötila
• Tarvittaessa akvaariojäähdytin
• Runsaasti vakaata kivirakennetta
• Varjoisia luolia ja kallionrakoja
• Luonnollista biofilmiä
• Kohtalainen vedenkierto
• Tehokas biologinen suodatus
• Hyvä kaasujenvaihto
• Suojatut pumppujen imuaukot
• Karkaamisen estävä kansi tai reunasuoja

Ruokintaohje

1. Tarjoa ruokaa ensisijaisesti valaistuksen himmetessä.
2. Käytä monipuolisesti eläin- ja kasviperäistä ravintoa.
3. Aseta pieni annos eläimen kulkureitille.
4. Seuraa, aloittaako kotilo ruokailun.
5. Poista syömättä jäänyt ravinto seuraavana aamuna.
6. Tarjoa ravintoa useita kertoja viikossa luonnollisen ravinnon määrän mukaan.
7. Älä oleta pelkän leväkalvon riittävän täysikasvuiselle eläimelle.
8. Seuraa kuoren kuntoa ja eläimen aktiivisuutta.
9. Vältä liian suuria kerta-annoksia.
10. Mittaa nitraatti ja fosfaatti säännöllisesti.

Kotiutus

1. Tarkista myyntiakvaarion lämpötila ja suolapitoisuus.
2. Varmista, että kotiakvaario on lajille riittävän viileä.
3. Himmennä akvaarion valaistus.
4. Tasaa suljetun kuljetuspakkauksen lämpötila.
5. Siirrä eläin kuljetusvesineen puhtaaseen astiaan.
6. Lisää akvaariovettä hitaasti tippamenetelmällä.
7. Tarkkaile veden lämpötilaa kotiutuksen aikana.
8. Älä jätä eläintä pitkäksi aikaa pieneen ja hapettomaan astiaan.
9. Älä vedä kotiloa irti kuljetusastiasta.
10. Siirrä eläin veden alla alustoineen tai pienessä astiassa.
11. Aseta kotilo suojaisalle, vakaalle kivelle.
12. Varmista, että lihasjalka kiinnittyy alustaan.
13. Pidä valaistus himmeänä loppupäivän ajan.
14. Tarkkaile eläintä ensimmäisinä öinä.