Thenus spp. - Slipper Lobster

Thenus spp. -nimellä myydään Scyllaridae-heimoon kuuluvia lapiotäplärapuja, joiden tarkkaa lajia ei ole määritetty. Ryhmän tunnetuimpia lajeja on Thenus orientalis, mutta sukutasolla myytävän eläimen lopullinen koko, väritys ja alkuperä voivat vaihdella.

Slipper Lobster poikkeaa ulkonäöltään tavallisesta hummerista. Sillä ei ole suuria saksia, vaan toinen tuntosarvipari on muuttunut leveiksi ja litteiksi levyiksi. Eläin käyttää lapiomaisia tuntosarviaan ympäristön tutkimiseen, hiekan siirtämiseen ja suojautumiseen.

Litteä vartalo auttaa rapua painautumaan pohjaa vasten sekä vetäytymään kivien ja kallionkielekkeiden alle. Päivällä eläin pysyttelee tavallisesti suojassa ja aktivoituu akvaarion valaistuksen himmetessä.

Tarkka laji voi vaihdella

Tuotemerkintä Thenus spp. tarkoittaa, että eläin on tunnistettu sukutasolle mutta ei välttämättä tarkalleen lajilleen.

Sukuun kuuluu useita samankaltaisia lajeja, kuten:

• Thenus orientalis
• Thenus australiensis
• Thenus indicus
• Thenus parindicus
• Muita Thenus-suvun lajeja

Yksilön väritys voi olla harmaanruskea, hiekanvärinen, punaruskea tai kellertävä. Jaloissa ja panssarissa voi esiintyä sinisiä, violetteja, oransseja tai tummia kuvioita.

Tarkan lajin puuttuessa tuotteen koko- ja hoitotiedot ovat suuntaa-antavia. Useat Thenus-lajit kasvavat noin 20–30 cm:n mittaisiksi, joten pieni myyntiyksilö tarvitsee myöhemmin huomattavasti tilaa.

Litteä ja panssaroitu ruumiinrakenne

Slipper Lobsterin vartalo on poikkeuksellisen leveä ja litteä. Etuosaa hallitsevat suojakilven tavoin toimivat lapiomaiset tuntosarvet.

Tunnusomaisia piirteitä ovat:

• Leveä ja litteä keskiruumis
• Panssarimainen selkäkilpi
• Lapiomaiset tuntosarvilevyt
• Pitkät kävelyjalat
• Voimakas pyrstö
• Hiekkaan sulautuva väritys
• Suuret verkkosilmät
• Saksien puuttuminen

Vaikka eläimellä ei ole suuria saksia, se on voimakas ja pystyy tarttumaan ravintoon jaloillaan sekä suuosillaan.

Pääasiassa yöaktiivinen

Slipper Lobster viettää päivän tavallisesti kivikielekkeen alla, luolassa tai osittain hiekkaan kaivautuneena. Eläin lähtee etsimään ravintoa valojen sammuttua.

Yöaktiivista eläintä voidaan tarkkailla:

• Pian akvaariovalojen sammuttua
• Aamulla ennen valaistuksen käynnistymistä
• Punaisen tarkkailuvalon avulla
• Hiekkapohjan avoimilla alueilla
• Kivirakenteen alapuolella
• Luolien ja kielekkeiden läheisyydessä

Päiväaikainen piiloutuminen on normaalia. Kivirakennetta ei tule purkaa tarpeettomasti eläimen etsimiseksi.

Tarvitsee hienon hiekkapohjan

Thenus-lajit elävät luonnossa hiekka- ja mutapohjilla. Akvaariossa eläimelle tarjotaan laaja, hienorakeinen ja terävistä kappaleista vapaa pohja.

Sopiva pohja mahdollistaa:

• Osittaisen kaivautumisen
• Luonnollisen ravinnonetsinnän
• Turvallisen liikkumisen
• Lepäämisen pohjaa vasten
• Nahanluontiin valmistautumisen
• Suojautumisen valolta

Karkeat korallimurskeet ja terävät kivenpalat voivat vahingoittaa ravun vatsapuolta sekä vastaluotua pehmeää kuorta.

Suuri ja vakaa akvaario

Slipper Lobster tarvitsee suuren akvaarion, jossa on runsaasti avointa pohjapinta-alaa. Akvaarion pohjan leveys on eläimelle vähintään yhtä tärkeä kuin vesitilavuus.

Pitkäaikaiseen ylläpitoon suositellaan vähintään noin 400–500 litran akvaariota. Täysikasvuiselle tai tarkemmin tunnistamattomalle yksilölle suurempi järjestelmä on turvallisempi ratkaisu.

Sopivassa akvaariossa on:

• Laaja hiekkapohja
• Useita tilavia luolia
• Leveät kulkureitit
• Erittäin vakaa kivirakenne
• Kohtalainen vedenkierto
• Tehokas biologinen suodatus
• Voimakas valkuaisainevaahdotus
• Hyvä kaasujenvaihto
• Tiivis kansi tai muu karkaamissuoja

Luolien tulee olla niin suuria, että eläin pystyy vetäytymään niiden sisään myös täysikasvuisena.

Voi siirtää kiviä ja koralleja

Slipper Lobsteria kutsutaan joskus bulldozeriksi, sillä se pystyy kaivamaan pohjaa ja siirtämään irrallisia rakenteita.

Akvaarion sisustuksessa:

• Kivet asetetaan suoraan altaan pohjalle ennen hiekan lisäämistä.
• Kivirakenne lukitaan vakaaksi.
• Irralliset korallifragmentit kiinnitetään.
• Raskaita kiviä ei aseteta kaivettavan hiekan varaan.
• Luolien sortumisriski poistetaan.
• Tekniset laitteet ja letkut suojataan.
• Eläimelle jätetään leveät kulkureitit.

Epävakaa kivirakenne voi sortua eläimen kaivautuessa sen alle.

Lihansyöjä ja aktiivinen ravinnonetsijä

Thenus spp. on pääasiassa lihansyöjä. Luonnossa ravintoon kuuluu pohjalla eläviä nilviäisiä, äyriäisiä, matoja ja muita selkärangattomia.

Akvaariossa voidaan tarjota:

• Kuorellisia simpukoita
• Simpukanlihaa
• Katkaravunlihaa
• Krilliä
• Kalmarinlihaa
• Mysis-katkarapuja
• Merellistä raakaa kalaa
• Ravuille tarkoitettuja uppoavia rakeita
• Laadukkaita lihapitoisia pohjatabletteja

Ravinto annetaan akvaarioveden alkuperää vastaavana merellisenä ruokana. Maustettuja, kypsennettyjä tai öljyä sisältäviä elintarvikkeita ei käytetä.

Ruokitaan valaistuksen himmetessä

Ruoka tarjotaan illalla eläimen tavallisen suojapaikan lähelle. Ravun annetaan löytää ruoka itse hajuaistinsa avulla.

Suuntaa-antava ruokinta:

• Nuori yksilö: pieni annos lähes päivittäin tai joka toinen päivä
• Aikuinen yksilö: sopiva annos noin 2–4 kertaa viikossa
• Nahanluonnin jälkeen: ruokitaan vasta eläimen aktivoiduttua
• Syömättä jäänyt ruoka: poistetaan muutaman tunnin kuluessa

Ruokintamäärä mukautetaan eläimen kokoon, aktiivisuuteen ja veden ravinnepitoisuuksiin. Yliruokinta nostaa helposti nitraatti- ja fosfaattipitoisuutta.

Ei ole luotettavasti riuttaturvallinen

Slipper Lobster ei tavallisesti syö eläviä koralleja ensisijaisena ravintonaan. Se voi kuitenkin saalistaa muuta riutta-akvaarion eläimistöä ja kaataa koralleja liikkuessaan.

Vaarassa voivat olla:

• Kotilot
• Simpukat
• Jättiläissimpukat
• Erakkoravut
• Sukaravut
• Pienet taskuravut
• Putkimadot
• Pienet meritähdet
• Muut pohjan selkärangattomat
• Nukkuvat tai hyvin pienet kalat

Korallit voivat vahingoittua myös epäsuorasti, jos rapu kaataa fragmentteja, siirtää kiviä tai peittää kudosta hiekalla.

Lajia suositellaan ensisijaisesti FOWLR-akvaarioon tai lajille suunniteltuun järjestelmään, ei arvokkaaseen sekariuttaan.

Yhteensopivat kalat

Sopivia seurakaloja ovat riittävän suuret, rauhalliset ja ravun panssaria vahingoittamattomat kalat.

Mahdollisia seuralaisia ovat harkiten:

• Keskikokoiset rauhalliset välskärit
• Suuremmat vuokkokalat
• Rauhalliset keijukalat
• Keskikokoiset ahvenkalat
• Muut eläimet, jotka eivät mahdu ravun saaliiksi

Vältä yhdistämistä:

• Liipaisinkaloihin
• Suuriin pallokaloihin
• Kookkaisiin petohuulikaloihin
• Mustekaloihin
• Suuriin mureenoihin
• Rapuja syöviin petokaloihin
• Hyvin pieniin pohjakaloihin
• Arvokkaisiin pieniin selkärangattomiin

Samaankaan lajiin kuuluvien rapujen yhteiselo ei ole aina turvallista. Yksilöt voivat kilpailla suojapaikoista ja vahingoittaa toisiaan erityisesti nahanluonnin aikana.

Nahanluonti

Slipper Lobster kasvaa luomalla säännöllisesti vanhan ulkokuorensa. Nahanluonnin jälkeen uusi panssari on pehmeä, ja eläin on erittäin altis vammoille sekä saalistukselle.

Ennen nahanluontia eläin voi:

• Vähentää ruokailua
• Piiloutua tavallista enemmän
• Liikkua hitaammin
• Kaivaa itselleen suojapaikan
• Muuttua väritykseltään sameammaksi

Nahanluonnin jälkeen:

• Eläintä ei häiritä.
• Luolaa ei avata.
• Veden laatua ei muuteta äkillisesti.
• Voimakasta huoltoa vältetään.
• Seuralajien käyttäytymistä tarkkaillaan.
• Vanhaa kuorta ei poisteta välittömästi.

Rapu voi syödä vanhan kuorensa ja käyttää siihen sitoutuneita mineraaleja uuden panssarin kovettamiseen.

Vakaat mineraali- ja vesiarvot

Nahanluonnin onnistuminen edellyttää vakaata meriveden kemiaa. Kalsium, magnesium, alkaliniteetti, suolapitoisuus ja jodiin liittyvä hivenainetasapaino ylläpidetään säännöllisillä vedenvaihdoilla ja luotettavalla merisuolalla.

Jodivalmisteita ei annostella summittaisesti, sillä liiallinen jodipitoisuus voi olla haitallinen. Hivenaineita lisätään vain mittausten tai valmistajan annosteluohjeiden perusteella.

Herkkä kuparille

Slipper Lobster ei siedä kuparipohjaisia lääkkeitä. Myös monet muut kalojen lääkeaineet voivat olla äyriäiselle vaarallisia.

Samassa akvaariossa vältetään:

• Kuparipohjaisia lääkkeitä
• Selkärangattomille sopimattomia loislääkkeitä
• Raskasmetalleja sisältäviä aineita
• Tuntemattomia leväntorjuntavalmisteita
• Hyönteismyrkkyjä ja aerosoleja
• Käsittelemätöntä vesijohtovettä
• Nopeita suolapitoisuuden muutoksia

Kalojen lääkehoito tehdään erillisessä hoitoaltaassa.

Voi kiivetä ja karata

Slipper Lobster pystyy kiipeämään kiville, letkuille ja teknisten laitteiden rakenteisiin. Akvaario suojataan tiiviillä kannella tai verkkosuojalla.

Tarkista erityisesti:

• Takalasin avoimet reunat
• Letkujen ja johtojen läpiviennit
• Ylivuotolaatikko
• Paluuputkien ympäristö
• Kansilasien väliset aukot
• Tekniikka-altaaseen johtavat reitit

Karkinutta rapua ei nosteta kuivana paljain käsin. Eläin siirretään riittävän suuressa, merivedellä täytetyssä astiassa.

Tärkeimmät ominaisuudet

• Litteärakenteinen merirapu
• Tieteellinen nimi Thenus spp.
• Englanninkielinen nimi Slipper Lobster
• Kuuluu Scyllaridae-heimoon
• Tarkka laji voi vaihdella
• Leveät lapiomaiset tuntosarvet
• Ei suuria saksia
• Panssaroitu ja hiekkaan sulautuva vartalo
• Pääasiassa yöaktiivinen
• Kaivautuu osittain hiekkapohjaan
• Tarvitsee laajan pohjapinta-alan
• Tarvitsee vakaan kivirakenteen
• Pääasiassa lihansyöjä
• Syö simpukoita, kotiloita ja äyriäisiä
• Ei kuulu puhtaanapitohenkilöstöön
• Ei ole luotettavasti riuttaturvallinen
• Voi kaataa koralleja ja siirtää kiviä
• Kasvaa lajista riippuen kookkaaksi
• Vaatii tehokkaan suodatuksen
• Herkkä kuparipohjaisille lääkkeille
• Tarvitsee tiiviin karkaamissuojan
• Suositellaan kokeneelle merivesiharrastajalle

Hoitotiedot

• Tieteellinen nimi: Thenus spp.
• Heimo: Scyllaridae
• Eläinryhmä: kymmenjalkaiset äyriäiset
• Yleisnimi: Slipper Lobster, Flathead Lobster
• Aikuiskoko: tavallisesti noin 20–30 cm lajista riippuen
• Ravinto: lihapitoinen merellinen ravinto ja pohjan selkärangattomat
• Aktiivisuus: pääasiassa yöaktiivinen
• Luonne: rauhallinen tai puolustautuva, peto pieniä eläimiä kohtaan
• Riuttaturvallisuus: ei suositella varsinaiseen riutta-akvaarioon
• Hoitotaso: keskivaativa tai vaativa
• Luonnollinen ympäristö: hiekka- ja mutapohjat
• Suositeltava vähimmäistilavuus: noin 400–500 litraa
• Suositeltava pohja: hieno merihiekka
• Karkaamissuoja: välttämätön

Suuntaa-antavat vesiolosuhteet

• Lämpötila: noin 22–26 °C
• Ominaispaino: noin 1,023–1,026
• pH: noin 8,1–8,4
• Karbonaattikovuus: noin 8–12 dKH
• Kalsium: noin 400–450 mg/l
• Magnesium: noin 1 250–1 400 mg/l
• Ammoniakki: 0 mg/l
• Nitriitti: 0 mg/l
• Nitraatti: mahdollisimman vakaa ja matala
• Vedenkierto: vähäinen tai kohtalainen
• Happipitoisuus: korkea

Koska tuote on määritetty vain sukutasolle, myyntiyksilön alkuperä ja lämpötilavaatimus tarkistetaan ennen kotiutusta.

Ruokintaohje

1. Ruoki ensisijaisesti valaistuksen himmetessä.
2. Tarjoa merellistä eläinperäistä ravintoa.
3. Vaihtele simpukkaa, katkarapua, krilliä ja kalmaria.
4. Tarjoa ruoka ravun suojapaikan läheisyyteen.
5. Anna eläimen ottaa ruoka itse.
6. Poista syömättä jäänyt ravinto muutaman tunnin kuluttua.
7. Ruoki eläimen koosta riippuen noin 2–4 kertaa viikossa.
8. Seuraa eläimen vatsapuolen ja raajojen kuntoa.
9. Vähennä ruokintaa ennen nahanluontia, jos eläin kieltäytyy ravinnosta.
10. Seuraa nitraatti- ja fosfaattipitoisuuksia.

Kotiutus

1. Selvitä mahdollisuuksien mukaan tarkka laji ja ylläpitolämpötila.
2. Varmista, että akvaario on biologisesti kypsä.
3. Vakauta kivirakenne ennen eläimen saapumista.
4. Valmistele suuri luola ja avoin hiekkapohja.
5. Sulje kaikki mahdolliset karkaamisreitit.
6. Mittaa akvaarion lämpötila ja suolapitoisuus.
7. Himmennä valaistus.
8. Tasaa kuljetuspakkauksen lämpötila.
9. Kotiuta eläin hitaasti tippamenetelmällä.
10. Älä jätä rapua pitkäksi aikaa pieneen ja hapettomaan astiaan.
11. Älä nosta eläintä tuntosarvista tai jaloista.
12. Siirrä rapu veden alla tukevassa astiassa.
13. Aseta eläin hiekkapohjalle luolan läheisyyteen.
14. Älä työnnä rapua väkisin kallionrakoon.
15. Pidä valaistus himmeänä loppupäivän ajan.
16. Tarjoa ensimmäinen pieni ruokinta eläimen aktivoiduttua.
17. Tarkkaile liikkumista ja muiden eläinten käyttäytymistä ensimmäisinä öinä.